VALELÄÄKÄRIT, UUSI ONGELMA!

Suomessa taivastellaan taas jälkijunassa sitä, että miten valelääkäreitä voi tulla meillä ilmi. Tämä ei ole mikään ihme, sillä jo pitkään kansan keskuudessa on kerrottu, että Opetushallitus on myöntänyt Venäjällä suoritettujen opintojen perusteella vastaavuuksia löysin perustein. Eräs henkilö kertoi esimerkin tapauksesta, jossa sekalaisia musiikin opintoja Venäjällä suorittaneelle henkilölle myönnettiin Opetushallituksen päätöksellä musiikkitieteen maisterin vastaavuus, vaikka suoritetut opinnot eivät olisi sitä edellyttäneet. Sama koskee lääkärien vastaavuuksia, jotka on mielestäni tietoisesti annettu kevein perustein. Opetushallitukselle on riittänyt se, että vastaavuuden hakija on suorittanut jonkinlaisia opintoja Venäjällä. Ilmitulleet tapaukset tukevat tätä ajatusta.

Kansa puhuu myös siitä, että Tampereen yliopistossa 1970 -luvulla kommunistit hyväksyivät toinen toisilleen opintoviikkoja löysin perustein. Tohtorin tutkintoon riitti kunhan oli lukenut Karl Marxin Pääoma – teoksen. Sen takia olisi syytä tutkia kuinka paljon Tampereen yliopistosta on myönnetty kommunisteille perusteettomia tutkintoja. Nämä ovat kansakunnan oikeudentajun takia välttämättömiä asioita selvittää.

Miksi näin on päässyt tapahtumaan? Vastaavuuksien myöntämisessä on kysymys politiikasta. Opetushallituksen vasemmistolaiset jäsenet ovat halunneet tällä tavalla tukea henkilöitä, jotka ovat opiskelleet edes jotakin Venäjällä eli siellä opiskelleita on tietoisesti suosittu. Tämä Venäjällä suoritettujen tutkintojen suosiminen tuli selvästi esille myös Opetusministeriössä vuonna 1998. Opetusministeriön virkamiehet mustamaalasivat sekä minua että Preston Universityä ja ilmoittivat suurlähetystöille, että viisumeja ei saa myöntää niille, jotka hakeutuvat opiskelemaan Prestoniin. Kokouksessa olivat vaatimuksestani mukana paikalla Markku Linna ja Anita Lehikoinen sekä eräs ulkopuolinen koulutusasiantuntija minulla kaverina. Erityisesti Linna ylisti venäläisiä tutkintoja ja vastaavasti vähätteli amerikkalaisia tutkintoja.

Toisaalta ihmetyttää, että nykyisessä opetus- ja kulttuuriministeriössä sekä Opetushallituksessa on paljon henkilöitä, joilla ei ole riittävää koulutusta nykyisten tehtäviensä asialliseksi hoitamiseksi. Nämä alikoulutettujen henkilöiden nimitykset ovat poliittisin perustein tehtyjä ja ne siten mitätöivät koulutuksen merkityksen. Miksi opiskella, koska alikoulutetut saavat tärkeimmät virat poliittisilla ansioilla?! Seuraava artikkelini tulee käsittelemään sekä Opetushallituksen että opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiesten pätevyyttä hoitaa nykyisiä tehtäviään.

Juhani Palojärvi
professor